Taika-aika
Minä kurkotan itseni korkeaksi ja kierin alas palloksi matalaksi.
Nyt hidastetuin askelin mä kasvan, kasvan kuitenkin.
Nyt päätäni mä ravistan ja suuren ympyrän muodostan.Siell´ jättiläinen astelee,
se pysähtyy ja katselee. Nyt kaikki vapisee!
Nyt pieniä sormia vilkutan näin, ne lentävät alas varpaisiin päin.
Joko varpaasi lentävät taivaisiin? Ei!
Käänny ympäri! Sano jollekin: Hei!
Nyt kätes', polves' taivuta ja nenänpäätäs heiluta, meitä naurata!
Sä kädet lanteilles vie ja näytä miten korkealle kulkee linnun tie!
Kyynärpäät polviin äkkiä nyt! Käy ympäri ja jääksi jähmetyt!
Ole kuin solmu hetken aikaa ja kiveksi muutut, se on taikaa!
Tätä taikareittiä kulkea saahan, jos laskeutuu alas tai painautuu maahan!
Lattialla käärmeen tavoin liikkua voi, ne kiemurtaa, sihisee ja ilakoi.
Ja lopuksi tehdään pieni pesä, jossa kippurassa nukutaan koko kesä.
Ei kukaan nyt liiku, kaikki hiljaisuutta kerää, kunnes
jostain kuuluu taikahuuto...Herää!
Konnie Saliba
